ER:n starat

Tällä sivulla esittelemme seuramme jäseniä, kuvien ja pienen infopläjäyksen kera. 

Stara No 1     Stara No 2    Stara No 3    Stara No 4     Stara No 5      Stara No 6     Stara No 7

Starat No 8 ja 9      Stara No 10      Stara No 11      Stara No 12      Stara No 13    Stara No 14

Stara No 15    Stara No 16   Stara No 17   Stara No 18

ER:N STARA NO 18

VEERA SOMERSALMI

Olen intohimoinen kenttäratsastaja ja asun Ranskassa. Perheeseeni kuuluu skottimieheni Barclay, jonka tapasin kun olin töissä Edinburghissa, sekä neljä hevosta, yksi varsa, neljä labraduudelia ja kaksi kissaa. Meillä on pieni hevostila Loiren laaksossa lähellä Saumuria, joka tunnetaan Ranskan ratsastusakatemiasta Cadre Noirista sekä erittäin hyvistä kuohuviineistä. Jos vielä ihmettelet miten päädyimme tänne, niin voin kertoa että ilmasto on niin leuto että hevoset viihtyvät ulkona ympäri vuoden ja meistä parin tunnin ajomatkan säteellä on tusinan verran kenttäkisapaikkoja, mukaan lukien Le Lion d'Angers missä järjestetäan vuosittain 6- ja 7- vuotiaiden hevosten kenttäratsastuksen MM-kisat.

Hevoset ja ratsastus ovat aina olleet lähellä sydäntäni siitä lähtien kun pääsin alkeiskurssille Tuomarinkylän Ratsastuskouluun 80-luvun puolivälissä Make Nymanin ohjauksessa. Minussa piilevä kenttäratsastaja alkoi nostaa päätään viimeistään siinä vaiheessa kun vuokrahevoseni Grandon ja ystäväni Suvi Kortelaisen (nyk. Salmevaara) ja Warlockin kanssa rymysimme pitkin Tuomarinkylän peltojen laitoja ja ojia. Kerran Warre otti kylkituntumaa pehmeään ojanpenkkaan, Suvi jalkautui ja seuraavassa hetkessä Warre oli vanhalla Tuusulantiellä nokittain bussin kanssa... No pahimmitta haavereitta selvittiin tästä ja monesta muustakin kommelluksesta ja rakkaus lajiin sen kuin lujittui.

 Olen päässyt harrastamaan hevosia monipuolisesti lapsesta lähtien, vaikka tulenkin perheestä jossa kukaan muu ei tuntenut suurempaa paloa kauramoottoreita kohtaan. Siskoni kohdalla innostus loppui jo noin 7-vuotiaana kun Legolandissa poni laski päänsä syödäkseen ruohoa, ja hän liukui maahan kaulaa pitkin... Vietimme lapsina useita kesiä tätini luonna Luxemburgissa, jossa sain ratsastaa koko kesän hevosia paikallisella western-tallilla. Kerran teimme reissun Belgian rannikolle ja pääsimme siellä laukkaamaan meren rannalle. Opiskeluaikana olin vaihdossa tekemässä MBA-tutkintoa USA:ssa New Orleansissa, ja suureksi ilokseni löysin sieltä kouluratsastustallin, jossa pääsin ratsastamaan kouluhevosia kaikki viikonloput. Pääsin siellä myös mukaan kisareissulle Floridaan, jossa kouluradat olivat upeasti hiekalla valtameren rannalla.

Barclayn kanssa jaamme intohimon hevosiin ja niinpä lomailemme yleensä hevosteemalla. Olemme olleet ratsastussafarilla Etelä-Afrikassa, pelanneet pooloa Argentiinassa ja ratsastaneet curly-hevosia Lapissa Raattamassa! Tykkäämme myös käydä katsomassa arvokisoja kuten MM-kisat USA:ssa Tryonissa viime vuonna tai kenttä-EM Luhmühlenissä tänä kesänä.

Elämäni hevoset ovat olleet monenlaisia otuksia ja kaikille olen kiitollinen, enemmän tai vähemmän, mutta esiin nousee erityisesti kolme rautiasta tammaa.

Tiffany oli hyvän ystäväni Petra Hackmanin kasvatti ja oikein sievä ja etevä esteillä. Tintti oli myös ensimmäinen oma hevoseni ja ensimmäinen nuori hevonen, jonka koulutin kansalliselle tasolle ja kisasimme innolla nuorten hevosten luokkia.

Quadrille oli Pariisissa Etrier-tallin tuntihevonen, jota ratsastin ennen kuin rakensimme omat tallimme. Quadrille periytyi huippuesteorista Jarnac, mutta oli vissiin perinyt rakenteensa joltain edelliseltä sukupolvelta. Siitä huolimatta Quaddy oli esteradoilla aina täynnä taistelutahtoa ja harvoin koski puomiin joten voitimme useita kansallisia luokkia ja kolme kertaa Pariisin mestaruuden tasolla 110 cm! Quaddyn kintereet pettivät valitettavasti jo aika nuorena ja nykyään hän on laitumella Normandiassa. 

Nykyinen ferrarini on uskomaton selle français - tamma Unski. Virallinen nimi on Une Pour Deux eli Yksi Kahdelle, josta Barclay käyttää versiota Mange Pour Deux eli Syö Kahden Edestä! Unski on mahdollistanut sen, että voin vihdoin harrastaa kenttäratsastusta ja laukata ympäri maastoratoja reippaassa tätiratsastajaiässä. Tänä kesänä toteutui myös yksi pitkäaikainen tavoitteeni kun sain kunnian ratsastaa Suomen lipun alla kansanvälisissä CCI1* - kisoissa Sandillonissa. 

Hevoset ovat olleet tärkeänä osana elämääni ja auttaneet sopeutumaan ja löytämään samanhenkisiä ystäviä eri puolilla maailmaa. 

Esikuvani ratsastajina ovat legendaarinen Sir Mark Todd sekä aina sympaattinen ja hevosiaan kunnioittava Ingrid Klimke.

Mottoni on että nauttikaa tästä hetkestä ja halatkaa toisianne ja hevosianne. Eilinen ei palaa ja huomisesta emme tiedä. 

Veera